INTERPRETATION

Tukikohta means stronghold, cornerstone and refuge. We hope that you find us as a congrecation, which is consisten to its name of Tukikohta. Our church is planted September at 2011. We are glad to invite you to grow in the Lord Jesus Christ! 

Every Sunday, the interpretation is available in English at 11 am Worship service.
Welcome!

Suunnista

Kirjaudu sisään

Käyttäjätunnus

Salasana

Unohditko salasanasi?

MIX-kerho
MIX-kerho

Tapahtumat

Kuukauden kasvo

Maarit
Kuukauden kasvossa kahvitellaan nyt Tukkarin vapaaehtoistyöntekijän, Maaritin kanssa.

Blogit

Opetusarkisto

Jumalanpalvelus 14.6.2015
Mikko Jokisaari Saarnasi Jumalanpalveluksessa 14.6.2015
Olet tässä: Etusivu  > Blogit  > Kuukauden kasvo  > Maarit

Maarit

Kuukauden kasvossa kahvitellaan nyt Tukkarin vapaaehtoistyöntekijän, Maaritin kanssa.

Jumalantyöhön ja perheelleen omistautunut monitoiminainen


Tukikohdan kahvihuoneessa tuoksuu vastakeitetty kahvi. Maarit Grönfors (35) ne on laittanut ja on omana iloisena itsenään vastassa allekirjoittanutta. Hän on ystävällisesti jo toisen kerran tänä päivänä saapunut Tukkarille, sillä oli aiemmin päivällä jo ruokatyössä hommissa. Ruokatyössä kaupoista ylijäänyttä ruokaa jaetaan seurakunnan kautta sitä tarvitseville. Samalla seurakunta tarjoaa ihmisille myös toisenlaista leipää – Jumalan Sanaa. Ja toimiipa tilaisuus ihmisten välisenä kohtauspaikkanakin. Maarit on ollut ruokatyössä mukana jo vuodesta 2010. Hän kokee pystyvänsä sen kautta tekemään käytännössä töitä Jumalalle, auttamaan ihmisiä ja palvelemaan siten myös Jumalaa. Ruokatyö on varsin suosittua. Joinakin päivinä paikalla saattaa olla jopa 100 ihmistä.

Maarit kertoo myös toisesta työstään. Puolitoista vuotta sitten, Maaritin vielä opiskellessa päihdetyöntekijäksi, häntä pyydettiin kertomaan ala- ja esikouluihin romanikulttuurista. Myös tämän kouluvierailijan työn Maarit on kokenut tärkeäksi, sillä siinä hän pystyy vaikuttamaan ennakkoluulojen vähentämiseen romaneja kohtaan. Palkitsevalta on tuntunut se, että lapset uskaltavat reilusti kysyä kaikenlaisista asioista ja tulevat kiinnostuneina kokeilemaan hameen helmaa. Maarit on mukana romanityössä myös kahvila Café Romanon vetämisessä Pinarilla, jossa romaninuoret voivat tutustua toisiinsa.

Nuorisotyö on lähellä Maaritin sydäntä omienkin lasten kautta. Maaritin 12-vuotias poika ja 15-vuotias tyttö tykkäävät harrastaa tanssia ja musiikkia. Huhtikuussa vietetään kansainvälistä romanipäivää, jolloin Kuopion musiikkikeskuksessa on mahdollista kuulla romanimusiikkia useassa tapahtumassa. Myös monikulttuurikeskus Kompassissa musisoidaan samoissa tunnelmissa, ja tytär on siinä mukana. Kyselin Maaritilta hänen omia harrastuksiaan ja mieluisia ajanvietteitään. Puolison ja lasten kanssa oleminenhan se on, ja ihan tavallinen, rauhallinen arki kotona: ”Tykkään tehdä kotiaskareita, leipoa ja antaa perheelle huomiota, tai lähteä vaikka tyttären kanssa Matkukseen shoppailemaan”. Ja sisustaminen on kivaa myös, tummanruskealla ja valkoisella kotinsa laittanut rouva kertoo.

 

Ahdistuksesta ymmärrykseen – Jumalasta tuli todellinen!


Aina ei Maaritin elämä rauhallista ole ollut. Hän sai ensimmäisen lapsensa kovin nuorena ja vauva oli tosi kova itkemään. Elämä oli tuolloin monella tapaa hyvin rankkaa ja voimat olivat koetuksella. Joitakin vuosia eteenpäin Maarit koki varsinaisen romahduksen kuullessaan poikansa pitkäaikaissairaudesta. Vaikeudet kuitenkin voitettiin ja se sai naisen itsensä ja hänen läheisensä näkemään Maaritin hyvin vahvaksi ihmiseksi. Eräänä päivänä kaikki koettu kuitenkin kaatui niskaan ja Maarit alkoi kokea läpitunkevaa ahdistuneisuutta, joka sairaalassa diagnosoitiin paniikkikohtaukseksi. Maarit oli aikoinaan kuullut Jeesuksesta tuttavien kautta ja tuli 14-vuotiaana uskoon. Vaikka uskon asiat eivät sittemmin aina niin pinnalla olleet, on Maarit kuitenkin pyrkinyt aina pitämään uskosta kiinni. Noiden ahdistuskohtausten kourissa Maarit rukoili avuksi Jumalaa, ja koki sen helpottavan oloaan. Allergiataustansa takia lääkkeitä kammoksuva Maarit koki rukousvastaukseksi myös ihmeellisesti vaivaan löytyneen sopivan lääkityksen.

Itsevarmaksi aikaisemmin itsensä tuntenut Maarit järkyttyi siitä, ettei pystynyt hallitsemaan itseään ahdistuskohtausten aikana. Ahdistus ei lähtenyt noin vain sormia napsauttamalla pois, mutta: ”Ymmärsin, että en olekaan se, joka pystyy kaikkeen -se onkin Jumala!” Usein ihmisen tarvitsee tulla hyvinkin pienelle paikalle ymmärtääkseen, että tarvitsee Jumalaa ja joutuakseen ripustautumaan Häneen. Kuitenkin Maarit on tapahtuneesta iloinen, sillä sen kautta hän on saanut tulla tuntemaan Jumalan oikeasti olemassa olevana persoonana: ”Se ei ole vain jotain, minkä olen kuullut tai lukenut, vaan se asuu minussa!” Maarit riemuitsee. Ja on se opettanut senkin, että osaa arvostaa elämää ja sen pieniä, arkisia asioita. Uskon palo todellakin säteilee Maaritista ja hän toivoo, että saisi mahdollisimman monelle ihmiselle kertoa Jeesuksesta. Hän on myös antanut Jumalalle vapaat kädet: ”Mitä Se sitten keksiikin, niin mä otan sen vastaan”.

Tukikohta on vuosien aikana tullut Maaritille rakkaaksi seurakunnaksi erityisesti vapaaehtoistyön kautta. Maarit pitää Tukikohdan maanläheisyydestä, ja kuvailee sitä ”matalan kynnyksen seurakunnaksi”, jossa päävastuuhenkilötkään eivät katso kansaa ylhäältä alas. Maarit muistelee lämmöllä eräänkin tapahtuman valmisteluja, kun pastori otti luontevasti keittiövehkeet haltuun ja pilkkoi salaatin tuossa tuokiossa vierailijoille: ”Kertoo jotakin siitä ihmisestä, tiiätkö” virnistää Maarit. Toinen mieluisa asia on se, että Tukikohta on varsin kansainvälinen seurakunta. On burmalaisia, sudanilaisia, etiopialaisia. ”Suosittelen lämpimästi tätä seurakuntaa”, haastateltava tiivistää kokemuksensa.

Torstai-illan leipälasti kaupoista on jo tuotu ruoanjakotilaan. Kohta alkaa väkeä tulla rukouskokousta valmistelemaan ja haluan päästää Maaritin seuraavaan tapaamiseensa, joten on aika lopetella rupatteluhetkemme. Sunnuntainahan tapaammekin taas jumiksessa. Ja toivomme tapaavamme myös Sinut, joka luet tätä juttua, eli lämpimästi tervetuloa Tukkarille, terveisin Maarit ja Hanna! J

  

Kuvat ja teksti: Hanna Kallio