|
Palaan vielä yksimieliseen ylistykseen. Ylistäminen yhdessä onnistuu, jos olemme yksimielisiä (Room.15:6). Ihmispelko ei hallitse meitä, kun meillä on keskinäinen rakkaus (Fil.2:1-11). Ylistyshetkessä on oleellista keskittyä Jumalaan ja Hänen valtasuuruuteensa. Muiden ihmisten toiminta ei silloin häiritse sinua, vaan pääset sellaiseen Hengen virtaan, että on aivan sama, istuvatko vai seisovatko toiset, onko laulu juuri se sinun lempilaulusi jne. Vaikka ylistämme yhdessä, koroitamme vain ja ainoastaan Jumalan nimeä.
On tietenkin uskottava Jumalan voimaan, että voi ylistää Häntä (Hepr.11:6). Uskon voimalla sortuivat Jerikon muurit (Hepr. 11:30). Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan (Jaak.5:16)!
Emme koskaan unohda Sanan merkitystä jumalanpalveluksissa ja siksi meillä on aina kunnon saarna ja opetusosuus. Ylistyksellä alussa avaamme tietä Jumalan Pyhälle Hengelle toimia, ikään kuin avaamme ovet Hänelle ja toivotamme Hänet tervetulleeksi keskuuteemme (Ps.100:4). Jollei soittotaitoisia ihmisiä ole paikalla, voimme myös esim. lukea ääneen Psalmeja ja ylistää siten yhdessä. Laulaminen ei ole itseisarvo. Haluamme aina myös rukoilla laulujen välissä ja kantaa myös toistemme kuormia, joko ylistyshetkessä tai tilaisuuden lopussa rukousaiheiden muodossa. On aina kuitenkin hyvä kiittää ensin (Fil. 4:4-7) Ei varmasti ole sattumaa, että Paavali käskee ensin iloitsemaan ja sitten olemaan huolehtimatta ja jättämään kaikki tarpeet Jumalan tietoon anoen ja kiittäen. Kiitollisuus syö katkeruudelta juuret (Hepr.12:15).
Armolahjat saavat ilmetä myös ylistyksen aikana. Kaikki tapahtuu kuitenkin järjestyksessä (1.Kor.14:39-40). Kysy lupa esim. profetian tuomiseen ylistyksenjohtajalta/pastorilta ja saat lausua sen rauhallisesti mikrofoniin tai paikaltasi sovittuna ajankohtana esim. laulujen välissä/lopussa (1.Kor. 14:31-33). Ylistyksen osalta laulu, käsien taputus, tanssi, kielillä puhuminen ovat kaikki raamatullisia ja suositeltavia ilmenemismuotoja. Kuitenkin kaikessa tulee muistaa, ettei pyri vetämään huomiota itseensä. Tätä ongelmaa ei kyllä mielestäni meidän seurakunnassa olekaan.
Paavali ja Silas ymmärsivät ylistyslaulun voiman. (Apt. 16:25-26). Olemmeko saaneet sellaisen kuvan, että musiikki on vain välipala kokouksissa, mukavaa viihdettä puheiden välissä? Voi se olla sitäkin. Mutta kun alamme palvoa tosissamme Jumalaa kaikella sielullamme, kaikella hengellämme ja kaikella ruumiillamme, se ei ole enää viihdettä.
Oletko koskaan laulanut "uutta laulua" Jumalalle? Käytä Raamatunkohtia, jotka antavat sinulle uskoa. Lue niitä ÄÄNEEN vaikeassa tilanteessa. Laula niitä. Huuda, jos se on tarpeen. Palvo Herraa uusin kielin tai suomeksi. Unohda kaikki muu. Keskity Häneen. Vetoa Hänen sanaansa. Anna Hengen koskettaa, älä välitä siitä, miltä näytät tai kuulostat. Tätä voit tehdä yksinäisyydessä, vain Herra ja sinä. Kammiorukouksen hedelmät kantavat sitten hedelmää myös yhteisissä tilaisuuksissa.
Kieli on voimakas "elin", pienelläkin sanalla voi loukata toista verisesti, ja siksi Raamattu kehottaa "vartioimaan" sitä, mitä suustamme ulos päästämme (Jaak.3:7-12). Siksi on hyvä opettaa kieltään kiittämään Jumalaa ja puhumaan hyviä asioita.
Kun kerran meissä vaikuttaa sama Pyhän Hengen väkevä voima, joka herätti Jeesuksen kuolleista (Ef. 1:19-21), jossain sen täytyy näkyä! Arkielämässä, ja myös jumalanpalveluksissamme. Pyhä Henki on lahjomaton. Hän ilmestyy vain puhtaisiin ja avoimiin astioihin. Raamattu kehottaa rukoilemaan puhtain mielin ilman vihaa ja epäilyä (Tim. 2:8). 1.Joh.1:9.
Jumala on Kaikkivaltias, ylistimmepä Häntä tai emme. Hänen valtaistuimensa pysyy huolimatta meidän sanoistamme. Mutta me itse tarvitsemme muistutusta siitä, että Hän todella ON Kaikkivaltias ja ääneen ylistäminen auttaa meitä tässä. Ihmisviisaus joutuu siinä sivuun ja Jumala saa kaiken kunnian (1 Kor. 2:4). Järjellä ei siis ole kovin paljoa tekemistä ylistämisen kanssa. Siksi se onkin niin terapeuttista! Saamme "humaltua" Jumalan hengestä (Ef.5:18-19)!
Sielunvihollinen tietenkin pyrkii kaikin tavoin estämään meitä ylistämästä, rukoilemasta ja kokoontumasta yhteen, hän vihaa kaikkea, mikä koroittaa Jumalaa ja yhdistää uskovia. Paitsi että suitsutamme ylistyksen ja kiitoksen tuoksua Jumalalle (Ilm. 8:4, Ps.141:2), saman tuoksun haistaa myös Vihollinen ja PELKÄÄ, koska tietää, että hänen loppunsa on lähellä, kun uskovat alkavat yhdessä palvoa lopullista Voittajaa, Jeesusta Kristusta! Hän saapuu pian "ottamaan vastaan pyhiensä kunnioituksen ja kaikkien uskovien ylistyksen." (Tess. 1:10) Aamen, tule Herra Jeesus!
Marjaana |
